sunnuntai, 2. huhtikuu 2006

Kastraatio

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tämän päivän hesarissa oli juttu 1800-luvulla eläneistä miehistä, jotka kastroitiin kahdeksan vuotiaina, jotta lauluääni pysyisi poikamaisena läpi elämän.

 

Juttu herätti monenlaisia ajatuksia. Joku ilta sitten, nukkumaan mennessä juteltiin miehen kanssa siitä, että mahtaako olla maailmassa ihmisiä, jotka keski-iän saavuttaneina ei koskaan ole harrastanut minkäänlaista sukupuolista toimintaa… siis mukaan lukien myös onanointi.  Mies ei uskonut (luonnollisesti) sellaisen olevan edes ylipäänsä mahdollista, mutta periaatteesta mun piti sitten väittää asiassa vastaan. No… toki…. En taida ainoatakaan sellaista ihmistä tuntea, mutta mikä mahdottomuus se sitten olisi? Sarkastiseen tapaansa mies sitten viisasteli, että jos onkin niin ne ei ainakaan ole miehiä. Juuh….

 

Siinä sainkin sitten aiheen pienelle närkästymiselle; Kyllä maailma on pullollaan miehiä, jotka osaa ajatella muillakin kun vaan kiveksillään. Sitä kun on tärkeämpiäkin asioita kun seksi. Ja siks toisekseen, on ihan turha vierittää seksuaalisesta haluttomuudesta syytä vain meidän naisten niskoille, itse tiedän miehiä, jotka kärsii samalla tavalla haluttomuudesta ja päänsäryistä…. Aivan samalla tavoin kuin me naisetkin. Siihen samaan hengenvetoon pajatin myös jostain tutkimuksesta, jonka joskus jostain luin… kun on ihan tutkittukin, että mitä aktiivisempi mies on seksuaalisesti, sen varmemmin halut pysyy huipussaan. Jos mies lopettaa sukupuolisen kanssakäymisen ja käteen vetämisen, niin se pallien pakotuskin aikanaan kyllä rauhoittuu. Miehen elimistö kun on sen verta fiksu, että tajuaa kyllä, että jos aika pariutumiselle ole mitenkään otollinen juuri nyt, (kun ei kerran heru), niin ei sitten edes heruteta. Tähän väitteeseen mieheni yhtyikin sitten suopeasti, onhan asia kerran tutkittukin ja varmasti myös tosielämässä todettu niin miksipä sitä nyt sitten asiantunitioita vastaan väittämään…

 

Tosiasiassa stereotypiat elää aika vahvasti ihmisten mielessä. Miehet vitsailee jatkuvasti siitä että muijalla särkee pää 14 kuukautena vuodessa ja naiset taas viisastelee, että naisten aivot on yksinkertaisesti siksi miehen aivoja pienemmät koska meillä ei ole kivespusseja niiden kantamiseen…. Mutta kuinkapaljon oikeasti sitten juuri olemme näiden tyyppien ja odotusten vankeja?

 

Poikani (kohta kahdeksan vuotias…) tuli parisen vuotta sitten huolestuneena luokseni ja kertoi että hänellä on pienempi pippeli kuin pikkuveljellään, joka on reilun vuoden nuorempi. Tokaisin siihen, että kyllä se pippeli siitä sitten kasvaa kun sinäkin kasvat. Mutta tämäpä ei riittänytkään pojalleni, hän katsoi minua syyttävästi ja sanoi: -Sun täytyy äiti tehdä mulle uusi pippeli, ja tee tälläkertaa isompi. Ei hemmetti… miten ihmeessä viisi vuotias poikani jo kärsii peniskateudesta, vaikka ei varmasti olla sitä opetettu kotikasvatuksessa?!?!! Ei se nyt noin geeneissä voi olla….

 

Toinen hauska esimerkki oli muutama vuosi sitten, kun olin ystäväni kanssa uudenvuoden risteilyllä tallinnan laivalla. Meitä oli parikymmentäpäinen porukka, jossa olimme ystäväni kanssa ainoat nais-sukupuolen edustajat. Siinä sitten viinan viisastamana keskustelimme polttavista kysymyksistä sukupuolten välisistä eroista. Siinä sitten miehet rohkeasti nostivat kissan pöydälle ja kysyivät suoraan, että miten nyt sitten on…. Onko koolla väliä? Yhteen ääneen sitten miehenalkuja rauhoittelemaan, että koolla ei oikeasti ole väliä. Tämä lause nosti kamalan naurunremakan hytissä ja pojat yhteen ääneen väittämään, että älkää nyt saatana valehdelko!!!! Mitäpä siihen sitten… katsoimme kaverin kanssa toisiimme ja kuin yhdestä suusta sanoimme, että olette ihan oikeassa…. Kyllä se vaan on niin, että mitä pitempi ja paksumpi niin sen parempi! Ehdottomasti! No… eipä sekään vastaus tyydyttänyt miehiä… siihen tuli sitten kyynisiä kommentteja juuri hyttiin saapuneilta uroksilta; vai että mitä isompi sen parempi…. Noin sanoo vaan naiset jolla on löysä paikat itsellään…. ?!?!?!?!?!?!?! Mikähän olisi ollu se oikea vastaus? Sitä tuskin on.

 

Ystävieni kanssa ollaan puhuttu tästä kysymyksestä useasti saunailloissa ja milloin missäkin. Lopputulos on nyt sitten se, että koolla tosiaan on väliä. MIEHEN mielestä.

Ja tottakai miehellä pitää vielä olla suuren melan lisäksi vielä järjettömät mielihalut, tosimies kun ei KOSKAAN ei ainokaisen ainokaistakaan minuuttia yksinkertaisesti VOI, eikä SAA olla haluton! Ja jotta se haluttomuus ei vahingossakaan pääsisi yllättämään, niin onneksi joka tuutti on pullollaan pornoa, jonka avulla sitten pääsee tilanteen korjaamaan jos vaikka sattuisikin kohdille päivä ettei tee mieli ku vaan 15 kertaa.

 

Keskustelupalstoilla usein törmääkin näihin uroksiin, jotka väittävät että mies ei yksinkertaisesti vaan voi olla yksiavioinen kun kerran on niin halukas. Ex aviomiehenikin vakuutti, että naisen ja miehen erottaa juuri se, että nainen on yksiavioinen ja mies moniavioinen…. Ja tämähän oli varmasti perusteltavissa sillä, että mies voi siittää lapsia vaikka joka päivä, kun taas nainen voi olla raskaana maksimissaan yhdeksän kuukauden välein. No mies oli osittain oikeassa… nimittäin meidät erotti juuri tuo totuus, että mies ei todellakaan ollut yksiavioinen. Erotti meidät lopullisesti.

 

Mutta jos tuota nyt tosiaan miettii niin onhan tuo ihan perseestä tuo väite…. JOS jokainen nainen tämän pallon päällä on todellakin yksiavioinen, niin missäs nämä moniavioiset miehet sitten halujansa ja siittämisviettiänsä toteuttavat. Naiset kun jokatapauksessa ovat sitoutuneet vaan yhteen mieheen. Eipä tuo sitten tietty mikään ihme ole, että homoseksuaalisuus on kovasti puheenaiheena ja esillä tällähetkellä… Naiset kun loppuvat kesken niin pitää sitten etsiä potentiaalisia kumppaneita toisista miehistä. Ja mikäs sen parempi…. Kun kerran miehet ovat luonnostaan niin kovin halukkaita aina ja naiset taas kärsivät vuodessa 14 kuukautena päänsärystä, niin keskenäänhän nuo valtaisat halut sitten saataisiin tyydytettyä. Keijon ja Kallen välisessä parisuhteessahan ei tällä perusteella koskaan eletä puutteessa….

 

Mutta eipä meidän naistenkaan elämä niin kovin helppoa ole. Joku ilta sitten uutisissa sanotiin, että kolme neljästä tytöstä kärsii ulkonäköpaineista. Ja kun se pirulainen ei rajoitu vaan niihin tyttöihin. On turha kuvitella että vanhemeninen jotenkin tilannetta helpottaa…. Päinvastoin. Nelivuotias tyttäreni kysyi muutama päivä sitten suihkussa ollessamme, että kun hän kasvaa isoksi niin tuleeko hänellekin isot tissit niin ku minulla on? Lupasin siinä, että kyllä varmasti tulee jos sukuunsa tulee. Tyttö mietti hetken ja mittaili minua katseellaan…. Sitten hän jatkoi kysymällä, että meinaako ne melkein irrota niin ku sinulla?

No mitäpä siinä… itkeäkö vai nauraa? Kyllähän se kun on raskaat rinnat, kolme lasta imetetty ja ikääkin kohta kolmekymmentä, alkaa hiukan tuo painovoima vaikuttaa jos sun johonkin ulokkeeseen ja suuntaan. Nuorena saattoi leffan aikana syödä perhepitsan, pussillisen sipsejä, suklaalevyn ja pussillisen karkkia. Huuhdella kaikki puolellatoista litralla kokista alas ja syödä jälkkäriks litran jäätelöä. Ja jos seuraavana aamuna vähän turvotti, saattoi sanoa että johtuu menkoista.

 

On se vaan nykyään toisin. Olen ruvennut välttelemään kaupassa karkki- ja keksihyllyjä, nimittäin jos kävelen yhdenkin herrkuhyllyn ohi, lihon hetkessä kymmenen kiloa vaikka en mitään ostaisikaan. Ja kun sen kymmenen kiloa painoa saa nousemaan kuukaudessa helpostikin, niin sen saman pois saamiseen menee vähintään puoli vuotta.

 

Päivätöiden lisäksi minulla on kolme pientä lasta ja 103 neliötä pinta-alaa ympärilläni jotka pitäisi pitää hallinnassa. Laskuja tulee kuukauden mittaan niin paljon, että niiden eteen saa oikeasti painaakin pitkää viikkoa. On korvatulehdusta, oksennustautia. Toinen lapsista tykkää paprikasta, toinen oksentaa vartin jos haistaakin paprikan kilometrin säteellä. Pyykinpesujauhetta ostetaan tukkupakkauksina ja nykyään tulee halvemmaksi ajaa kaksikymmentä kilometriä tarjousten perässä kuin ostaa kaikki lähikaupasta. Ja tällähetkellä kaiken hyvän lisäksi käyn huoltajuus- ja tapaamisriitaa ex-mieheni kanssa, joka ei todellakaan ole tehnyt elämästäni helppoa, ei sen enempää aviossa ollessamme, kuin sen jälkeenkään.

 

Sitä aika harvoin, puolenyön jälkeen, kun kaatuu vihdoin väsyneenä sängylle, tuntee itsensä maailman haluttavimmaksi seksipedoksi. Selkää särkee ja jalkoja, tukka on sekaisin ja haluaisi vaan nukkua, jotta jaksaa taas herätä aamulla töihin. Siinä sitten kun miehen kädet alkaa vaelella ympäriinsä, keksii sekuntin murto-osassa sata syytä tuntea syyllisyyttä väsymykseensä. "Hitsi… siitä on jo viikko kun harrastettiin intiimiä läheisyyttä… jos en kohta ala antamaan se varmasti lähtee hakemaan sitä muualta…" Ei haluta kun väsyttää ja jos haluttaakin niin sitä miettii, että jaksaako sitä sitten nousta aamulla ylös kun peuhaamiseen saa helposti kulutettu sitten sen ylimääräisen tunnin jos toisenkin. Ja kun on nuo menkatkin…. Jokapaikka vaan sotkeutuu ja se taas teettää ylimääräistä työtä. Miten siinä sitten torjut ystävällisesti jo neljännentoista kerran tälläviikolla….

 

Porno pahentaa asioita entisestään… Siinä kun menet Nordean sivustoille maksamaan hesarin laskua ja eksyt vahingossa pornosivuille, jossa mies on käynyt edellisenä iltana, tai löydät koneelta kiimaisten kissojen masturbointikuvia…. Niin ei paljoa naurata. Sitä kun ei voi olla pohtimatta sen jälkeen tulevat kuusi viikkoa ennen seksiä, että mitenköhän sitä nyt tuon miehensä sais pidettyä tyytyväisenä kun tissit roikkuu ja vatsa on täynnä raskausarpia. Entäs se selluliitti tuossa reisien ulkopinnoilla?!? Mitäs jos mies huomaakin sen?! Ja kun ei sitä enää oikein ole aikaa pukeutua koulupukuun tai sairaanhoitajaksi jotta vois tyydyttää miehensä mitä erikoisempia fantasioita… ja jos se pintaa nuoleva lateksipuku ja piikkikorkoiset saapaat näyttääkin hyvältä 19 vuotiaan pornotähden/mallin päällä, niin se on ainakin ihan varmaa, että omalla vartalolla se näyttää enemmän pellepuvulta ku seksikkäältä. Stringitkin alkaa olla tässä iässä epämiellyttävät käyttää. Kun saa revittyä ne illan päätteeksi persvaostaan ulos niin anusta särkee ainakin kolme viikkoa sen jälkeen. Siihen asti ei tule mieleenkään pukea niitä uudestaan jalkaan.

 

Kun omistat ison poven niin on aika turhaa yrittää etsiä seksikkäitä alusvaatteita muutaku erikoisliikkeistä. Ja 50 euroa rintaliiveistä ja toiset mokomat niihin sopivista alushousuista…. Huhhuh… sillä saa jo viikonlopun sapuskat viisihenkiselle perheelle! Että siinä sitä sitte taiteillaan seksuaalisesti tyytyväisessä suhteessa.

 

Ja liittyyhän tuohon pornoon muutakin…. Nimittäin eipä se ole hauskaa kuvitella miehen runkkaamassa samalla ku katselee toista naista. Sehän on jo pettämistä. Kuinka moni mies pitää pornoa perusoikeutenaan, mutta samaisista miehistä kuinka moni hyväksyisi jos nainen fantasioi toisista miehistä? Tätä voi kokeilla ostamalla kotiinsa jääkaapin oveen mieskalenterin, jossa upeat parikymppiset miehet poseeraavat alastomana joka kuukauden pävät. Vaikutusta tehostamaan voi pysähtyä aina hetkeksi tunnin välein ihailemaan mieskomeutta ja huokailemaan kaihoisasti. Sama puhelimen taustakuvaksi ja vieläpä jopa tietokoneeseen. Ja jos jotain marinoita tulee, niin siinä voi sitten sanoa, että pidä sinä pornos, naisten peruoikeuteen kuuluu haaveilu tiukkavartaloisista, parikymppisistä uroksista. Ja kannattaa työstää tietokoneen työpöydälle kansio johon kirjottelee seksifantasioitaan (kannattaa kirjoittaa isoilla kirjaimilla, jotta se herättäisi kiinnostuksen…)… tietysti jonkun tuntemattoman latinorakastajan kanssa, jolla on kaikki avut suurempia ku itse elämä. Jos ei siinä mies ala toeta niin ainakin oma seksuaalivietti paranee kummasti. :D

 

Näihän se on… ikuista taistelua perusoikeuksista… ikuista irvailemista miehen ja naisen rooleista. Ja takuuvarmasti… mitä tiukemmin näistä pidetään kiinni, sitä varmemmin ongelmat vaan kasvavat.

 

Miksiköhän musta tuntuu, että jos mies löytäisi itsestään tarpeeksi munaa päästää irti siitä mahtisonni kuvitelmastaan ja nainen taas hyväksyisi itsensä ihmisenä eikä seksiobjektina… tämän pallon päällä eläisi paljon enemmän seksuaalisesti tyytyväisiä ihmisiä…. Ja onnellisempia pariskuntia.

 

 

 

 

sunnuntai, 2. huhtikuu 2006

Lintuinfluenssa

Tässä koko iltani tuhlasin lukemalla erilaisia uutisia ja keskusteluja lintuinfluenssasta. Kamala meteli pikku asiasta, sanon minä.

Onhan se nyt perkele... jos jokunen sata ihmistä on kymmenen vuoden aikana kuollut lintuinfluenssaan, kamala pandemia.

Vuonna 2001 wtc:n tornien romahduksessa kuoli miltei 3000 ihmistä.

Samana vuonna Aidsiin kuoli noin kolme miljoonaa ihmistä tämän pallon päältä.

Samaisen vuoden auto-onnettomuuksien uhreja oli n. 450 kpl jo pelkästään suomessa.

Joten... miten helvetissä tästäkin taudista ollaan saatu tällainen meteli aikaiseksi?! Pitäisi linnut tappaa ja lihan syönti lopettaa. Lapsia ei viitsi enää ulos keskenään laittaa, jos vaikka linnunkakkaa keksisivät suuhunsa panna... tai vahingossa linnunraatoon törmäisivät.

Ihmisten välillä tautia ei vielä ole todettu tarttuvan, eikä tartuntoja ole myöskään havaittu villilinnuista ihmiseen. Ja lähin ihminen joka tartunnan on saanut eleli turkissa.

Tänään kaupassa käydessäni kiinnitin huomiota ostoskärryjen vieressä olevaan ilmoitukseen, jonka mukaan lapsia ei saa laittaa hygieniasyistä kärryihin seisomaan. Kuitenkin kaikki kärryt olivat ulkotiloissa aika mitäänsanomattoman katoksen alla "suojassa". Toisinsanoen, se, että linnut paskovat suoraan kärryihin ei ole mitenkään niin epähygieenistä kuin jos lapsi sattuisi linnunkakkaa jaloissaan kärryihin kuljettamaan.

Itse en ole jaksanut ainakaan vielä hysteerisesti varustautua tulevaan "pandemiaan". Nyt on helppo suhtautua kovin kyynisesti tilanteeseen ja todeta vaan, että siinä missä jänisrutto karsii liiat kanit pois luontoa rasittamasta, erilaiset taudit tekevät sitä myös ihmisille. Tosin aika huonolla menestyksellä.

Maailma liikakansoittuu päiväpäivältä... ja  maapallo rasittuu vuosi vuodelta tämän ylevän lajin jaloissa. Vain vahvimpien on tarkoitus selviytyä.... näin se on aina ollut ja näin se tulee aina olemaan. Ikävää faktaa.... varsinkin niille, jotka sairastuvat ja jotka kuolevat.

On hienoa, että suomi on varautunut tämän epidemian varalle.... ikävää vain todeta, että kaikesta varovaisuudesta huolimatta, ihmisten kuolleisuus on 100%.